Verkot vesille

Isännöinnin koulutusohjelmaa opiskelevan Tarja Hillmanin mukaan yksi opintojen ehdottomista helmistä on aikuisopiskelijoiden kirjoon, kouluttajiin ja alan organisaatioihin tutustuminen. Laajaa verkostoitumisen potentiaalia ei alanvaihtajan kannata heittää hukkaan.

Monimuotokoulutuksen yksi ehdoton helmi on aikuisopiskelijoiden kirjoon, kouluttajiin ja alan organisaatioihin tutustuminen koulutuspäivien aikana. Tarjolla on laaja verkostoitumisen potentiaali, jota alanvaihtajan ei kannata heittää hukkaan.

Motivoitunut uuden alan opiskelija käyttää hyväkseen koulutuksen mahdollistamat verkostot sekä digitaalisesti että kasvotusten. 

Tässä muutama vinkki verkostoitumiseen koulutuspäivien aikana:

Kouluttajien yksi motiivi on verkostoituminen

Alalla toimivat kouluttajat ovat poikkeuksetta ekstroverttejä kehittäjiä, jotka nauttivat vuorovaikutuksesta ja haluavat itsekin verkostoitua. Omassa Isännöinnin koulutusohjelman ryhmässämme kysytään runsaasti relevantteja kysymyksiä ja jaetaan aiheeseen porautuvia, mielenkiintoisia keissejä. Juttu kulkee usein mukanamme tauoille. 

Luentojen jälkeen lähestyn luennoijaa kysymyksillä, joita en joko huomannut aiemmin ottaa esille tai saanut mukaan keskusteluun. Kyselen rohkeasti myös työllistymiseen liittyviä kysymyksiä.

Ammattitutkinnon suorittaminen tapahtuu arviointikeskustelussa, jossa alojen pätevät edustajat arvioivat tutkinnon suorittajien osaamista. Heillä jos joillakin on vahvaa näkemystä alan talentista, toimijoista ja rekrytoinneista. Tarkkana siis.

Viimeistään alan virallisten organisaatioiden käydessä esittelemässä omaa toimintaansa alan edistämiseksi ja tukemiseksi, tunnen isännöitsijän identiteetin kasvun sisälläni. Liittojen palveluista, seminaareista ja kilpailuista oppiessani tuntuu, että perustukset on valettu.

Ryhmädynamiikkaa rakentamassa

Kukin opiskelijaryhmä antaa luonnollisesti hieman erilaisen näkökulman kehittymiseen ja verkostoitumiseen. Viestinnän luento on viisaasti sijoitettu alkuvaiheeseen, jolloin se avaa henkilökohtaisen reflektoinnin ja vahvistaa hitaampienkin ryhmäytymisprosessia.

Ryhmämme on miesvoittoinen ja vahvasti keski-ikäinen, maantieteellinen keskipisteemme on Alajärvi Etelä-Pohjanmaalla. Lähtökohdat ja tavoitteet ovat raikastavan erilaiset.

Meidän tyypillisten alanvaihtajien lisäksi joukossamme on mm. kerrostaloyhtiön maallikkoisännöitsijä, kiinteistöomistuksesta vastaava säätiön johtaja, tekninen isännöitsijä ja yrittäjä, joka laajentaa firmansa palvelutarjontaa isännöintiin. Valtaosa ei vielä toimi isännöitsijän ammatissa, eikä muutama tule sille edes varsinaisesti hakeutumaan. Eli jotkut meistä laajentavat oman alansa näkökulmaa opiskelemalla sivuavaa alaa. He näkevät alojen integroinnin hyödyt, haluavat kehittyä joko isännöintipalvelun ostajina tai sisäistää alan toimintatapoja.

Ryhmämme rakennustekninen osaaminen on vahvaa, joten taukokeskustelu helposti valuu siihen suuntaan. Herkullista minulle, jolle alan kieli, tyyli ja substanssi ovat vielä uutta. Ryhmätöissä pyrin hakeutumaan eri tiimeihin, jotta saan kosketusta erilaiseen osaamiseen. Samasta syystä vietän kiireetöntä aikaa aulassa luentoja ennen ja jälkeen antaen mahdollisuuden spontaaniin keskusteluun.
 

Aseta tavoite

Koulutuspäällikön uran ajoilta tiedän paremmin kuin hyvin, mikä merkitys koulutuspäivien aikaisella aktiivisuudella on alalle työllistymisessä: Jokaisesta ryhmästä jää mieleen juuri se ammattimaisesti toimiva aktiivisten verkostoitujien joukko, he joista kuullaan vielä. Tavoitteeni on siis selvä.

Koulutuksen alettua voisi siis ehdottaa ryhmälle omaa WhatsApp-ryhmää, arkistoida uudet käyntikortit huolellisesti ja lähettää LinkedInissa kaveripyynnön uusille kohtaamisille.

Tarja opiskelee vaihtaakseen alaa isännöitsijäksi ja kirjoittaa opiskelukokemuksistaan. Kirjoitus on blogisarjan kolmas osa. 

Lue Tarjan aiemmat kirjoitukset Isännöinnin koulutusohjelman opinnoista: 

• Isännöitsijän viestintä
• Alanvaihtajan ansioluettelo – yksi tapa päivittää itsesi