Työmarkkinoilla yli 50-vuotiaisiin työnhakijoihin kohdistuu yhä ikäsyrjintää ja ennakkoluuloja. Tässä artikkelissa Arja, Tom ja Sofia antavat omilla tarinoillaan ummehtuneille käsityksille kyytiä. He jatkoivat uraunelmointiaan vastatuulesta huolimatta.
Jostain syystä suomalaiseen työelämään on juurtunut ajattelumalli, jossa mielletään yli 50-vuotiaat työntekijät uransa jäähdyttelijöiksi. Vahvat ennakkoasenteet näkyvät myös tilastoissa: työttömyys on korkeampaa yli 55-vuotiaiden keskuudessa. Samalla joka neljäs työnhakija kertoo kokeneensa syrjintää. Yleisimmäksi syyksi syrjinnälle ilmoitetaan ikä.
Ennakkoluulot ovat yksiselitteisesti vääriä: tosiasiassa yli 50-vuotiailla on työelämää jäljellä vielä vuosikausia. Heillä on unelmia, motivaatiota ja osaamista.
Tässä artikkelissa kolme yli 50-vuotiasta asiantuntijaa osoittavat esimerkillään pölyttyneet mielikuvat vääriksi. Vaikeallakaan hetkellä he eivät suinkaan ole lannistuneet eläkepäivien odotteluun, vaan jatkavat sinnikkäästi uraansa liittyvää unelmointia.
Arja, 57, irtisanottiin yhdeksän vuoden työsuhteen jälkeen – nyt hän tavoittelee kokonaan uutta uraa
HR- ja viestintäpäällikkönä työskennellyt Arja Marttinen irtisanottiin 57-vuotiaana muutosneuvotteluiden päätteeksi, yhdeksän vuoden työsuhteen jälkeen. Näin Arja kertoo tapahtumista:
”Irtisanominen ei tullut minulle yllätyksenä, sillä silloisen roolini kautta olin jo tietoinen siitä, missä mennään. Organisaatiossa oli tehtävä muutoksia. Sen myötä halusin nähdä omankin muutokseni positiivisena asiana – edessä oli ihan uusi maailma.”
Arja ryhtyi heti hakemaan uusia työpaikkoja ja oli mukana useissa rekrytointiprosesseissa.
”Vanhempana työnhakijana jouduin huomaamaan, että harva työnantaja osaa arvostaa stabiilia tilannetta elämässä. En kokenut suoranaisia ikäsyrjintätilanteita, mutta rivien välistä osasin lukea, että ehkä ikäni kuitenkin oli kynnyskysymys.”
Koska Arja oli työskennellyt HR:n parissa, hän oli oikeuksistaan tietoinen. Hän alkoi selvittää mahdollisuutta päästä yli 55-vuotiaana irtisanotuille tarkoitettuun muutosturvakoulutukseen.
”Halusin laajentaa ja syventää osaamistani taloushallintoon ja huomasin, että siihen voisi olla mahdollisuus muutosturvan kautta”, hän kertoo.
”Lähetin Rastor-instituutille ja TE-toimistolle viestiä, miten minun tulisi edetä, ja he ohjeistivat minua saman tien. Olin hämmentynyt, miten jouhevasti kaikki meni. Oli kulunut reilu viikko, kun sain sopimuspaperit tehtyä, ja viimeisenä työpäivänäni koulutus oli jo käynnissä.”
Arjan koulutus päättyy pian, ja hän uskoo löytävänsä koulutuksen myötä uusia, kiinnostavia työmahdollisuuksia.
”Intohimoa työntekoon on vielä paljon jäljellä. Unelmanani on löytää vielä kehittyvä ja eteenpäin menevä työpaikka, jossa voisin tehdä monipuolisia tehtäviä menestyvän liiketoiminnan tukena.”
Tom Lassilan yritys ajautui konkurssiin – yli sata työhakemusta myöhemmin taas yrittäjänä
Tom Lassilan työelämältä putosi pohja oman yrityksen ajauduttua konkurssiin. Näin Lassila taklasi työnhaun haasteet ja ryhtyi toteuttamaan uraunelmiaan sisukkaasti:
”Olen tehnyt pitkän uran myynnin ja markkinoinnin parissa ja yrittäjänä. Kun yritykseni meni konkurssiin ollessani 52-vuotias, menetin kaiken. Aloin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan etsiä palkkatöitä.”
Viimeisen kuuden vuoden aikana Tom on hakenut noin sataa työtä.
”Kohtasin työnhaussa suorastaan älytöntä ikäsyrjintää ja toteamuksia siitä, että olen liian kokenut. Lopulta sain kiinnostavan työpaikan automyyjänä.”
Tom kertoo olevansa erittäin motivoitunut tekemään työkseen jotakin erilaista esihenkilö- ja johtotehtävien sijaan. Toiveet omalle uralle eivät enää ole samat kuin parikymmentä vuotta sitten.
”Kun en lopulta enää viihtynyt työpaikassani, aloitin jälleen työnhaun – tuloksetta. Päätin lopulta jatkaa uudestaan yrittäjän uralla, ja nyt teen monipuolisesti omannäköisiäni töitä: myyn autoja, pyöritän taksiyritystä ja aloin opiskella elokuva-alaa.”
Seuraavaksi Tom haluaa toteuttaa elokuva-alan projekteja esimerkiksi tuottajana ja luoda säännölliset tulot eri alojen yritystoiminnalla.
”Toivon, että joku olisi sanonut minulle jo parikymppisenä, että ota onnellisuus työpaikan valintakriteeriksi. Onneksi alanvaihto tällä ajatuksella ei ole myöhäistä vielä vanhemmallakaan iällä.”
Kun Sofia irtisanottiin ”eläkevirastaan”, kouluttautuminen tarjosi uuden suunnan
Sofia irtisanottiin koronapandemian keskellä 30 vuoden työsuhteen jälkeen työpaikasta, jossa hän oli uskonut olevansa eläkeikään saakka.
Irtisanomisuutisen jälkeen lamaantuminen ei ollut Sofialle vaihtoehto. Hän teki heti päätöksen lähteä liikkeelle.
"Sain silloiselta työnantajaltani mahdollisuuden työpaikan vaihtoon tähtäävään opiskeluun irtisanomisajalla. Eri vaihtoehtoja tutkittuani valitsin Rastor-instituutin, jonka tarjoomasta löytyi useita kiinnostavia koulutuskokonaisuuksia."
Koulutuksen jälkeen Sofia kertoo olevansa luottavaisempi oman ammatillisen osaamisensa suhteen. Koulutuksen lähtökohtana oli auttaa osallistujia tunnistamaan ja kehittämään omia vahvuuksiaan. Kaikki tekeminen suuntautui kohti tunnistettavaa muutosta ja uutta mahdollisuutta – työllistymistä.
Työtä tekemään pitäisi haluta oikean tyyppinen, ei oikean ikäinen henkilö.
”Edellisistä opinnoistani oli jo aikaa. Maailma oli muuttunut, eikä opiskelu ollutkaan enää samanlaista – se oli parempaa! Aikuisryhmässä ilmapiiri oli kannustava ja innostunut. Koulutuksessa ammatillinen verkostoni kasvoi lähes puolella”, hän summaa.
”Merkittävää oli myös se, että sain Rastor-instituutilta oman tukihenkilön. Hän oli positiivinen, osaava ja kuunteli toiveitani ja kuulumisiani. Hän sparrasi noudattamaan opintopolkuani, jonka rakensimme yhdessä.”
Jo opiskeluaikana Sofia haki aktiivisesti uutta työpaikkaa. Opintojen kannustava ilmapiiri buustasi Sofian itseluottamusta työnhakuun, ja hän oppi sanoittamaan omaa osaamistaan. Yhteensä haettavia työpaikkoja kertyi parikymmentä, ja kahdessa Sofia pääsi haastatteluun. Toisessa niistä sanottiin hänen olevan liian kokenut.
”Työtä tekemään pitäisi haluta oikean tyyppinen, ei oikean ikäinen henkilö.”
Toisesta haastattelusta Sofia pääsi töihin, jossa ei lopulta täysin viihtynyt.
”Pian sen jälkeen pääsin nykyiseen työhöni, joka oli ollut haaveissani jo irtisanomisen jälkeen. Työtehtäväni ovat mielenkiintoisia ja tiimini on erinomainen.”