FI – EN
Valmistuttuaan maisteriksi Lauren Stevens päätyi hakemaan ruokalähetin töitä
Maahanmuuttajien kotoutumisen ammattilainen Lauren Stevens haluaisi työskennellä esimerkiksi viestinnän, vaikuttamisen tai kansainvälisten suhteiden parissa.
”Olen kotoisin Readingista, Kaakkois-Englannista. Muutin Suomeen päästyäni opiskelemaan kansainväliseen rauhantutkimuskoulutusohjelmaan. Valmistuin maisteriksi vuonna 2019.
Sen jälkeen huomasin, että työnhaku Suomessa ei tule olemaan helppo juttu. Lähetin satoja hakemuksia laihoin tuloksin. Unelmieni työtehtävä pitäisi sisällään viestintää, vaikuttamistyötä ja kansainvälisyyteen liittyvää asiantuntijuutta.
Olen käynyt kaikkiaan 18 suomen kielen kurssia, ja tälläkin hetkellä työskentelen suomeksi suomenkielisessä organisaatiossa.
Ensimmäiseen haastatteluuni pääsin, kun hain paikkaa lajittelukeskuksesta. Kymmenen vuoden korkeakoulutuksen jälkeen vaatekassin lajittelu työhaastattelussa tuntui nöyryyttävältä. Olen hakenut myös ruokalähetiksi, mutta sain toisen työpaikan juuri ennen lähettikoulutuksen alkamista.
En voi olla vertaamatta itseäni kantasuomalaisiin, jotka ovat valmistuneet kanssani samaan aikaan: he työskentelevät esimerkiksi erityisneuvonantajina ja muissa vastuullisissa rooleissa suurlähetystöissä, ministeriöissä ja kansainvälisissä organisaatioissa.
On selvää, että työllistymiseni esteenä on ollut kieli. Olen käynyt kaikkiaan 18 suomen kielen kurssia, ja tälläkin hetkellä työskentelen suomeksi suomenkielisessä organisaatiossa. Minulla on kuitenkin vieraskielinen aksentti, ja koen, että osa ihmisistä pitää sitä pelottavana asiana.
Ajattelin maisteriksi valmistuttuani, että natiivitasoisesta englannin kielen taidostani olisi hyötyä, mutta siitä on lopulta ollut minulle enemmän haittaa. Tunnen ihmisten pelkäävän, että arvostelen heidän englantiaan, vaikka päinvastoin yritän olla mahdollisimman kannustava. Puhunhan itsekin joka päivä suomea vieraskielenä.
Pelkkä suomen opiskelu ei kuitenkaan ole ratkonut ongelmia. Kerran työnhakuprosessin jälkeen ilmoitettiin, että minun olisi oltava Suomen kansalainen saadakseni kyseisen paikan. Kun sitten sain kansalaisuuden, minulta kysyttiin, miten on ruotsin kielen taitoni laita. Silloin ajattelin, että työnhaku tässä maassa on kohtuuttoman vaikeaa.
Moniin organisaatioihin kaivataan kipeästi lisää maahanmuuttoasiantuntijoita, ja etenkin kyseisiin tehtäviin tulisi palkata maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.
Lopulta hakemus numero 498 tärppäsi. Työskentelen projektisuunnittelijana kotoutumisalalla. Näen alalla yllättävän vähän maahanmuuttajataustaisia, vaikka työn ydintä on maahanmuuttajien tukeminen.
Moniin organisaatioihin kaivataan kipeästi lisää maahanmuuttoasiantuntijoita, ja etenkin kyseisiin tehtäviin tulisi palkata maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Lisäksi olisi hienoa, jos yhteiskunnassamme olisi näkyvillä enemmän ihmisiä, jotka puhuvat suomea vieraskielisellä aksentilla.
Toivoisin, että työn vaativuus- ja palkkataso olisivat nousseet enemmän siitä, kun olin harjoittelija kuusi vuotta sitten. Iloitsen silti siitä, että opin työssäni taloushallintoa. Uskon, että tästä on hyötyä jatkossa, vaikka se ei suoraan liity uratavoitteisiini.
Pidän positiivisena suomalaisen työelämän joustavuutta, luottamusta ja mahdollisuutta itsenäiseen työskentelyyn. Haluan uskoa, että mitä enemmän maahanmuuttajataustaiset ihmiset lähettävät työhakemuksia, sitä enemmän rekrytoijien ja työnantajien tarvitsee tunnustaa olemassaolomme ja osaamisemme.”
Lauren Stevens on mukana Rastor-instituutin työelämäteossa jakamalla oman tarinansa.