FI – EN
Suomalainen Mustafa Cekic: “Jos nimeni olisi Matti, en olisi joutunut tällaiseen työnhakuruljanssiin”
Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan rakennusmestari Mustafa Cekic näkee itsensä tulevaisuudessa päällikkö- tai johtajatasoisessa pestissä.
”Työelämäni on ollut kivinen tie. Isäni on turkkilainen ja äitini suomalainen, mutta suomalaisuus ei näy naamastani vaan kuuluu lähinnä jutuissani. Isäni on aina ollut sitä mieltä, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: kouluttautua suomalaiseen ammattiin tai työskennellä hänen pizzeriassaan. Päätin jo nuorena, että haluan tehdä töitä jossain muualla kuin pizzeriassa.
Suoritin vuonna 2012 maanrakennusalan ammattitutkinnon. Lähetin valmistumisen jälkeen 150 työhakemusta kuukaudessa, mutta niihin ei koskaan palattu. Niinpä aloin aktiivisesti soitella perään. Jos esittäydyin Mustafaksi, puhelu päättyi lyhyeen. Aloin välttää nimeni sanomista, jotta keskustelu ei päättyisi ennen kuin se alkoikaan.
Luonteeni ja sisukkuuteni ovat palkinneet, ja olen sittemmin päässyt haluamiini tehtäviin.
Tämä turhautti. Ammattikoulusta valmistumisen jälkeen työskentelin pätkissä muun muassa sekatyömiehenä ja tehtaassa, ja välillä suoritin myös varusmiespalveluksen. Työsuhteet päättyivät eri syistä; usein taustalla vaikutti alan laskusuhdanne.
Minulle tämä on tarkoittanut, että olen uudestaan ja uudestaan päätynyt samaan työnhakuruljanssiin.
10 vuotta sitten muutin putkiasentajan työn perässä Lahdesta Helsinkiin. Siitä lähti uusi urapolku. Olen myös opiskellut lisää päästäkseni kohti unelmaani. Viime vuonna valmistuin rakennus- ja yhdyskuntatekniikan rakennusmestariksi.
Amk-tutkinto avasi ovia, mutta myös vaati veronsa. Tein hullun lailla töitä rahoittaakseni opinnot: työskentelin toisessa kaupungissa vartijana, ajoin väsyneenä kaupungista toiseen ja nukuin 4–5 tuntia yössä. Olin koko ajan väsynyt.
Kun mietin niitä mustafoita, joilta puuttuu kielitaito, tilanne tuntuu ihan mahdottomalta.
Olen silti onnekas. Luonteeni ja sisukkuuteni ovat palkinneet, ja olen sittemmin päässyt haluamiini tehtäviin. Tilannettani helpottaa se, että minulla on briljantti suomen kielen taito. Kun mietin niitä mustafoita, joilta puuttuu kielitaito, tilanne tuntuu ihan mahdottomalta.
On tärkeää, että työ on mielekästä eikä pakkopullaa ja jatkuvaa osaamisen todistelemista. Olen sanonut isälleni, että jos nimeni olisi Matti, en joutuisi käymään läpi tällaista ruljanssia – kokemaan kiusaamista, häpeää ja jatkuvaa torjutuksi tulemista.
Isäni kuitenkin kannusti ajattelemaan sitä päivää, kun minut palkataan haaveilemaani työhön. Hän sanoi, että sinä hetkenä syön ihmisten ennakkoluulot pois. Juuri nyt työskentelen rakennuttajainsinöörinä hyvässä paikassa. Tulevaisuudessa näen itseni päällikkö- tai johtajatasoisessa pestissä.”
Mustafa Cekic on mukana Rastor-instituutin työelämäteossa jakamalla oman tarinansa.